Flip wrote:... Esimerkiksi death metallissa toistuvia rakenteita on vähän (jos ollenkaan) eikä kappaleet sisällä varsinaisia sointuja ollekaan. Oon itekkin säveltänyt muutaman vuoden ja tiedän kyllä.
Ei millään pahalla tai tietojasi/taitojasi kyseenalaistaen, mutta minun korvaani kuulostaa aika ristiriitaiselta. Olipa taideteos millainen hyvänsä, musiikkia, kuvataidetta tai vaikkapa kaunokirjallisuutta, täytyy siinä aina olla jokin motiivi, toistuva elementti, joka luo teokseen yhtenäisyyttä. Muuten sen hahmottamisesta tuloee kovin vaikeaa. Minäkin osaan kirjoittaa "hyvän" romaanin, jos vain seuraan kielioppisääntöjä ja annan sanojen tulla peräkkäin siten, että suodatan niistä mielessäni järkeviä kokonaisuuksia: lauseita ja virkkeitä. Mitä todennäköisimmin teksti on tuolloin aivan mahdollista ymmärtää sanojen ja lauseiden merkitystasolla, mutta mitään kokonaiskäsitystä siitä ei saa. Tämä johtuu siitä, ettei tarinassa ole motiivia, sen osia yhdistäviä tekijöitä. Se on vain pitkä pätkä tajunnanvirtaa.
Sama motiivikäsite pätee kuvataiteeseen. Yhden teoksen sisällä se voi olla jonkin olion kuva, teoksessa esiintyvä esine tai elävä olento. Tai se voi olla hyvin matalankin tason ominaisuus, kuten toisiaan muistuttavat maaliroiskeet abstraktia tyylisuuntaa edustavassa maalauksessa. Valokuvauksessa käytetään motiiveina usein sommitelmaa ja sen muodostavia osatekijöitä: linjoja ja pintoja. Myös erilaiset muodot, valöörit, kontrastinvaihtelut jne. ovat yleisiä motiiveja valokuvissa. Aihe- tai tyylimotiivin tasolle päästään, kun litetään yksittäisen teoksen rinnalle sen konteksti: esimerkiksi teossarjan muut osat, taiteilijan koko tuotanto tai muita saman aikakauden töitä.
Musiikki on mitä hedelmällisin taidemuoto motiivipohdinnoille. Sen eri tasot kietoutuvat toisiinsa kudokseksi, josta voi erottaa toistuvia elementtejä hyvin monessa mittakaavassa. Yksinkertaisimmillaan voi tutkia muutaman sekunnin mittaisten palojen rytmiä, melodiaa ja harmoniaa. Näitä yhdistelemällä saadaan musiikki koottua fraaseista eli ilmaisullisista peruspalikoista. Konkreettisimmin tämä on havaittavissa teoksissa, joissa soittoon yhdistyy laulua, jolloin lauserakenteiden ja sanojen rytmityksen pohjalta voi jo päätellä paljon fraasituksesta edes itse musiikkia kuulematta. Ylöspäin mentäessä vastaan tulee teoksen muoto koko sen pituuden mittakaavassa.
Klassisessa musiikissa perinteisiä elementtejä ovat teemat, niiden kehittely ja jo esitellyn materiaalin kertaus teoksen loppupuolella. Lähestyttäessä nykyaikaa, kun teeman, selkeän melodian ja sävellajin merkitys hämärtyy, perinteiset elementit korvautuvat patologisemmilla asioilla. Tällöin pääosassa saatta olla esimerkiksi teoksen tunnelma, soittajan ilmaisutyyli tai soinnin eroavaisuuksien sekä muutosten skaalan pienentäminen (esim. rajanveto konsonanssin ja dissonanssin välille). En ole mikään death metalin asiantuntija, mutta sitäkin hiukan kuulleena voin sanoa, että on aika hassua väittää, ettei siinä ole sointuja. Kun kyseinen musiikki on vielä jollain asteella tonaalista (se siis pysyy harmoniallisesti selkeästi erottuvassa sävellajissa sävellajissa), sen harmonia perustuu juuri soinnuille ja niiden funktioille, ts. sille, millainen kunkin soinnun merkitys on kyseisessä sävellajissa ja suhteessa muihin sointuihin. Näin yleisesti voisin vielä todeta, että kaikki musiikki, joka on jollain tavalla tonaalista (asteikon ja sointujärjestelmän ei toki tarvitse olla länsimaisten musiikki tottumusten mukainen) ja kaksi- tai useampiäänistä, perustuu aina sointuihin ja niiden yhdistelmien muodostamaan harmoniaan.
Ja näin lopuksi voisin ihan mielenkiinnosta kysellä, miten ja millaista musiikkia itse säveltelet? Ja millaisille kokoonpanoille, jos jotain mutakin kuin vain sooloamista? Itselläni on pari kaveria, jotka molemmat säveltävät varmaan tulevaisuudessa työkseen - tosin hyvin erilaista musiikkia: toinen modernia taidemusiikkia ja toinen intrumentaalia soundtrack-musaa, jossa on paljon vaikutteita klassisesta mutta myös toisaalta paljon muita vaikutteita, kuten vahvat perkussiot - ja olen heille kohtuullisen katkera siitä, että itse tykkään musiikista paljon monella tavalla, mutta säveltäminen on jotenkin kauhean vaikeaa.