CoolBasic Forums

Mysterius Coder wrote:Moni näyttää sekoittavan Death Metallin Grindcoreen. Death Metal on melodista ja jos asenne ei ole kielteinen sanoista saa selvää ihan hyvin. Grindcore taas on eräänlainen soittimien ja mitään sanomattoman örinän luoma ääniseinä.

Yleisesti ottaen death metal (ilman melodinen -etuliitettä) ei kyllä ole sen melodisempaa kuin grindcore. Kuuntele vaikka joku kappale Cannibal Corpselta (death metallia): sanoituksista ei saa mitään selvää lukematta niitä ensin jostain, eikä musiikissa pahemmin ole mitään melodioita. Kuuntele sitten vaikka joku Napalm Deathin (grindcorea) kappale: sanoista saa suht hyvin selvää, ja musiikissa on selvästi erotettavissa melodioita.

Löytyyhän tietysti niitä toisiakin ääripäitä, mutta ei pidä silti yleistää... Esimerkiksi tässä grindcorea sieltä toisesta ääripäästä. Hyvää rytkytystä, harmi kun Suomesta ei saa muiden kuin Anal Nosorogin levyjä... :|

Death metal: Nopea tempo, joskus melodista, laulu voi olla vähän mitä vaan.
Grindcore: Erittäin nopea tempo, melodiaa lähinnä kertosäkeissä tai muissa erityisissä kohdissa biisiä. Laulu tyypillisesti matalaa karjuntaa, josta saa selvää varsin hyvin.
Goregrind: Äärimmäinen tempo, minkäänlaista melodiaa on biisistä hankala löytää. Laulu matalaa murinaa, josta ei saa selvää.

Just to clear that out for ya

Hehehee tämä on loistava. Nyt koodataan!

Muuten kuuntelen jotain rokkia tai power metallia.

Jess, tuli hommattua Coldplayn Viva La Vida or Death And All His Friends. Oon kuunnellut viikon aikana vain 10 kertaa, hävettää kun niin vähässä käytössä on ollut :/.

Ohhoh, taas mennään musiikin tehokäyttö ja roskiinheitto syklissä eteenpäin. Junkie XL vaihtuu Valveuneen.

regalis wrote:kuuntele vaikka joku kappale Cannibal Corpselta (death metallia): sanoituksista ei saa mitään selvää lukematta niitä ensin jostain, eikä musiikissa pahemmin ole mitään melodioita.

Ja no kuuntelin pari biisiä ja vertailin vähän nimenomaa Napalm Deathin biiseihin- kyseessä lienee yksilökohtainen asia, sillä sain suht hyvin selvää Cannibal Corpsen laulusta kun en taas yhtään mitään Napalm Deathista. : /

Chaosworm wrote: Hmm, jotenkin olen saanut sen käsityksen, että Thrashmetal olisi Death Metallin alalaji, ja thrashista itse puhuin. Käsityksen alkuperää nyt en kyllä muista joten saattaa hyvinkin olla, että olen väärässä.

Kyllä, olet väärässä- Thrash-Metal on yksi metallimuusiikin suuntauksista Death-Metallin tapaan.

Tämän kappaleen Tekijä ansaitsisi saada omakseen internetin ja sen koko sisällön:

http://www.youtube.com/watch?v=xDeGpZ3z7js

Jos on pelannut Megaman 2:sta, niin nuo sovitukset ovat aika hauskoja :]

Aivan loistava biisi ja video! Megaman 2 on tosin niin vaikea ettei ole paljoa tullut pelailtua. ;)

Edit: pooooistettu.

Bambi wrote:Maailman mahtavin bändi, HERPES on täällä! Kotisivut: http://servut.us/nizpu/herpes

Herpes on tyyliltään metallia, mutta tuo meidän ensimmäinen biisi on aika kaukana metallista, lähempänä hardcore punkkia. Nauttikaa ja vaviskaa!

Kaunista: "404 Not found"

VesQ wrote: Kaunista: "404 Not found"

Oot myöhässä, ehdin jo poistaa sivut (ja mikserissä sen projektin).

Nämä obamaspooffit on kyl mahtavia,nyt soi Dead and Gone

Oho, olen unohtanut mainita yhden lempparibändeistäni. Ei tule kuunneltua kovin usein, mutta on älyttömän hyvä.

Stam1na!

Parhaat kappaleet on IMO Paperinukke ja Uudet kymmenenen käskyä.

Omk, käyn ostamassa Prospekts Marchin (Coldplayta, taas) huomenna, tai ellei silmään satu jotain muuta. Toisaalta, keskiviikkona ostin juuri Battlefield Yhdeksäntoista nelkyt kakkosen, joten olisikohan pelikiintiöt täynnä ainakin lompakon kohdalta.

Rotten Sound! http://www.youtube.com/watch?v=c_XckV9T ... re=related

regalis wrote:kuuntele vaikka joku kappale Cannibal Corpselta (death metallia): sanoituksista ei saa mitään selvää lukematta niitä ensin jostain, eikä musiikissa pahemmin ole mitään melodioita.

Death Metal ja suurin osa subgenreistä on todella aliarvostettua, johtuu varmasti siitä laulutavasta (jossa ei kyl omasta mielestäni ole mitään vikaa). Lauluosuuden "heikkous" korvataankin sitten kitaran, basson ja rumpujen yhteistoiminnalla, niiden on tarkoitus viedä biisiä eteenpäin ja sieltä ne melodiat tulee, ne ovat death metal -genren perusta. Otan kyllä mielelläni vastaväitteitä vastaan.

http://www.youtube.com/watch?v=b9RJXWxth5g -> Kuinka monen jazz-, pop tai rock-yhtyeen soittajat pystyvät soittamaan saman?

On se örinäkin taitolaji, jota pitää oikeasti harjoitella.

Flip wrote:Kuinka monen jazz-, pop tai rock-yhtyeen soittajat pystyvät soittamaan saman?

Väittäisin, että olet tässä kohtaa oikeassa; tuo on fyysisesti raskasta ainakin rumpujen osalta (tiedän, koska olen sitä kaksi vuotta harjoitellut) ja fyysisiä kykyjä tarvitaan ihan mielettömästi. Jätät huomioimatta kuitenkin sen, että harmoonisesti death metal on aika yksinkertaista verrattuna muihin tyyleihin: ei tämäkään ole helppoa, ainakaan säveltäjälle.

EDIT: muuttelin sanavalintoja
EDIT 2: Postasin tässä näitä melodisesti taidokkaita kappaleita vain, koska olin laiska.
EDIT 3: Ediitissä numero 2 on kaksoismerkitys. Se merkitys, joka siitä ensimmäiseksi tulee esille, on väärä.

Fyysisesti on raskasta, vaatii monen vuoden työn että edes pääsee noihin tempoihin (rumpuja soittanut 6 vuotta), mutta pidemmän päälle tuonlaisessa musiikissa kaikein vaikeinta on fysiikka, sillä kaikki on tarkasti ajoitettua ja suunniteltua musertavan tempon alla: http://www.youtube.com/watch?v=j6Zwrs_nDJY . Mikään instrumentti ei ole myöskään itsestäänselvyys extremegenreissä. Lisäksi kaikki pitää soittaa äärimmäisen tarkasti jos haluaa kuulostaa hyvältä, joustoa ei parane antaa missään.

Chaosworm wrote:Jätät huomioimatta kuitenkin sen, että harmoonisesti death metal on aika yksinkertaista verrattuna muihin tyyleihin: ei tämäkään *linkki* ole helppoja, ainakaan säveltäjälle.

Väitän että tuo Stabwound on melodisempi kuin nuo Mewin biisin konsanaan, vaikka sisältääkin sitä pahaa örinää (ainakin jos verrataan sävelten määrää per tahti sekä sävelhyppyjä). Extrememusiikki on siinä kivaa että sitäkin on monenlaista. On melodista sekä aitoa mättöä. Noissa Mewin kappaleissa (mitä pikaseen kuuntelin) on selkeät kappalejaot, sekä selkeä rytmikulku ja tahtilaji. Esimerkiksi death metallissa toistuvia rakenteita on vähän (jos ollenkaan) eikä kappaleet sisällä varsinaisia sointuja ollekaan. Oon itekkin säveltänyt muutaman vuoden ja tiedän kyllä. Siitä tai siitä ottamaan tahtilajista ja rakenteesta selkoa.

Flip wrote: Väitän että tuo Stabwound on melodisempi kuin nuo Mewin biisin konsanaan, vaikka sisältääkin sitä pahaa örinää (ainakin jos verrataan sävelten määrää per tahti sekä sävelhyppyjä). Extrememusiikki on siinä kivaa että sitäkin on monenlaista. On melodista sekä aitoa mättöä. Noissa Mewin kappaleissa (mitä pikaseen kuuntelin) on selkeät kappalejaot, sekä selkeä rytmikulku ja tahtilaji. Esimerkiksi death metallissa toistuvia rakenteita on vähän (jos ollenkaan) eikä kappaleet sisällä varsinaisia sointuja ollekaan. Oon itekkin säveltänyt muutaman vuoden ja tiedän kyllä. Siitä tai siitä ottamaan tahtilajista ja rakenteesta selkoa.

Harmonia ei ole sama asia kuin melodia, eikä rumpujen mätön fyysiset vaatimukset tai edes vaikeat tahtilajit ja monimutkaiset biisirakenteet vastaa musiikillista taitoa. Jos nyt ylipäätään halutaan vertailla eri musiikkigenrejen taitovaatimuksia, mikä on itsessään aika naurettavaa. Onhan se selvää että noin erilaiset genret vaatii aivan eri asioita. Kenenkään ei toki parane väittää etteikö joku deathmättö vaadi taitoja, mutta ei se perus popmusiikkikaan välttämättä ihan selvää kauraa aina ole. Eri asioista siellä on vaan kysymys.

Ja miten niin kappaleet eivät sisällä varsinaisia sointuja ollenkaan, mitä tuo tarkoittaa? Että jollain soittimella ei soiteta kokonaisia sointuja laisinkaan, vai? Kyllähän vähänkin melodinen musiikki aina perustuu jollain tasolla sointuihin. Varsinkin jos väität sen musiikin sisältävän harmoniaa.

Minun oma mielipide on, että raskas musiikki usein uhraa osan melodisuudestaan tunnelmaa korostavalle tummalle mätölle ja örinälle, kun taas puhtaammassa musiikissa melodia korostuu helpommin ja on enemmän pääasiassa. Ja tämä ei minusta ole ollenkaan huono asia, kuuntelen kyllä kaikenlaista musiikkia, se synkkä tunnelma voi nimittäin myös olla erittäin hyvä tekijä, ei melodia olekaan kaikki kaikessa.

Jos niitä musiikkilajien vaatimia vaikeuksia vertaillaan vielä niin sanoisinpa, että sellainen genre, jonka hyväntasoinen hallinta vaatii paljon molempia tietoa ja lahjakkuutta musiikin saralla sekä tietoa ja vaivalla hankittua ja hiottua taitoa instrumentin hallinnassa, on jazz.

Örinästä vielä sen verran, että vaikka ihan joka jätkä ei pystykkään örisemään ja se vaatii skillsiä jne., uskallan väittää, että esim. jazz-laulaja tarvitsee moninkertaisesti enemmän lahjakkuutta ja taitoa. Örinä nyt vaan ei sisällä niin paljoa vivahteita jotka ihmiskorvalle selkeästi erottuisi, eikä se ole yleensä läheskään yhtä paljoa esillä kuin kirkas laulu.

Flip wrote:... Esimerkiksi death metallissa toistuvia rakenteita on vähän (jos ollenkaan) eikä kappaleet sisällä varsinaisia sointuja ollekaan. Oon itekkin säveltänyt muutaman vuoden ja tiedän kyllä.

Ei millään pahalla tai tietojasi/taitojasi kyseenalaistaen, mutta minun korvaani kuulostaa aika ristiriitaiselta. Olipa taideteos millainen hyvänsä, musiikkia, kuvataidetta tai vaikkapa kaunokirjallisuutta, täytyy siinä aina olla jokin motiivi, toistuva elementti, joka luo teokseen yhtenäisyyttä. Muuten sen hahmottamisesta tuloee kovin vaikeaa. Minäkin osaan kirjoittaa "hyvän" romaanin, jos vain seuraan kielioppisääntöjä ja annan sanojen tulla peräkkäin siten, että suodatan niistä mielessäni järkeviä kokonaisuuksia: lauseita ja virkkeitä. Mitä todennäköisimmin teksti on tuolloin aivan mahdollista ymmärtää sanojen ja lauseiden merkitystasolla, mutta mitään kokonaiskäsitystä siitä ei saa. Tämä johtuu siitä, ettei tarinassa ole motiivia, sen osia yhdistäviä tekijöitä. Se on vain pitkä pätkä tajunnanvirtaa.

Sama motiivikäsite pätee kuvataiteeseen. Yhden teoksen sisällä se voi olla jonkin olion kuva, teoksessa esiintyvä esine tai elävä olento. Tai se voi olla hyvin matalankin tason ominaisuus, kuten toisiaan muistuttavat maaliroiskeet abstraktia tyylisuuntaa edustavassa maalauksessa. Valokuvauksessa käytetään motiiveina usein sommitelmaa ja sen muodostavia osatekijöitä: linjoja ja pintoja. Myös erilaiset muodot, valöörit, kontrastinvaihtelut jne. ovat yleisiä motiiveja valokuvissa. Aihe- tai tyylimotiivin tasolle päästään, kun litetään yksittäisen teoksen rinnalle sen konteksti: esimerkiksi teossarjan muut osat, taiteilijan koko tuotanto tai muita saman aikakauden töitä.

Musiikki on mitä hedelmällisin taidemuoto motiivipohdinnoille. Sen eri tasot kietoutuvat toisiinsa kudokseksi, josta voi erottaa toistuvia elementtejä hyvin monessa mittakaavassa. Yksinkertaisimmillaan voi tutkia muutaman sekunnin mittaisten palojen rytmiä, melodiaa ja harmoniaa. Näitä yhdistelemällä saadaan musiikki koottua fraaseista eli ilmaisullisista peruspalikoista. Konkreettisimmin tämä on havaittavissa teoksissa, joissa soittoon yhdistyy laulua, jolloin lauserakenteiden ja sanojen rytmityksen pohjalta voi jo päätellä paljon fraasituksesta edes itse musiikkia kuulematta. Ylöspäin mentäessä vastaan tulee teoksen muoto koko sen pituuden mittakaavassa.

Klassisessa musiikissa perinteisiä elementtejä ovat teemat, niiden kehittely ja jo esitellyn materiaalin kertaus teoksen loppupuolella. Lähestyttäessä nykyaikaa, kun teeman, selkeän melodian ja sävellajin merkitys hämärtyy, perinteiset elementit korvautuvat patologisemmilla asioilla. Tällöin pääosassa saatta olla esimerkiksi teoksen tunnelma, soittajan ilmaisutyyli tai soinnin eroavaisuuksien sekä muutosten skaalan pienentäminen (esim. rajanveto konsonanssin ja dissonanssin välille). En ole mikään death metalin asiantuntija, mutta sitäkin hiukan kuulleena voin sanoa, että on aika hassua väittää, ettei siinä ole sointuja. Kun kyseinen musiikki on vielä jollain asteella tonaalista (se siis pysyy harmoniallisesti selkeästi erottuvassa sävellajissa sävellajissa), sen harmonia perustuu juuri soinnuille ja niiden funktioille, ts. sille, millainen kunkin soinnun merkitys on kyseisessä sävellajissa ja suhteessa muihin sointuihin. Näin yleisesti voisin vielä todeta, että kaikki musiikki, joka on jollain tavalla tonaalista (asteikon ja sointujärjestelmän ei toki tarvitse olla länsimaisten musiikki tottumusten mukainen) ja kaksi- tai useampiäänistä, perustuu aina sointuihin ja niiden yhdistelmien muodostamaan harmoniaan.

Ja näin lopuksi voisin ihan mielenkiinnosta kysellä, miten ja millaista musiikkia itse säveltelet? Ja millaisille kokoonpanoille, jos jotain mutakin kuin vain sooloamista? Itselläni on pari kaveria, jotka molemmat säveltävät varmaan tulevaisuudessa työkseen - tosin hyvin erilaista musiikkia: toinen modernia taidemusiikkia ja toinen intrumentaalia soundtrack-musaa, jossa on paljon vaikutteita klassisesta mutta myös toisaalta paljon muita vaikutteita, kuten vahvat perkussiot - ja olen heille kohtuullisen katkera siitä, että itse tykkään musiikista paljon monella tavalla, mutta säveltäminen on jotenkin kauhean vaikeaa.

Tämä viesti on pitänyt kirjoittaa jo kaksi viikkoa sitten, mutta en ole muistanut.

Tätäpä ei varmaan osaa kovin moni muu, kuin Bill Chase itse, ja mies valitettavasti kuoli lento-onnettomuudessa.