CoolBasic Forums

Ihan turhuutta! Ei laskimiin turhaan sitä pii- tai neper-näppäintä ole laitettu..

Dibalo wrote:Ihan turhuutta! Ei laskimiin turhaan sitä pii- tai neper-näppäintä ole laitettu.. ;)

Niinpä, mutta muistanet sinäkin yläasteajoiltasi laskimen, joka muistaa vähemmän piin desimaaleja kuin sinä itse? ;p

Olen saattanut tätä kysyä ennenkin, mutta mistä kaavasta noita desimaaleja revitään? Olisi vallan jännä tietää.

koodaaja wrote:

Dibalo wrote:Ihan turhuutta! Ei laskimiin turhaan sitä pii- tai neper-näppäintä ole laitettu..

Niinpä, mutta muistanet sinäkin yläasteajoiltasi laskimen, joka muistaa vähemmän piin desimaaleja kuin sinä itse? ;p

Itseasiassa en..
Omassa funktiolaskimessani oli yläasteella jo pii-näppäin.

Toki siinä on, muttei se muista kuin kymmenen niistä (tai no, ei ainakaan osaa näyttää)

Anteeksi offtopic..

koodaaja wrote:Toki siinä on, muttei se muista kuin kymmenen niistä (tai no, ei ainakaan osaa näyttää)

Se näyttää tasan kymmenen ja myös pitää muistissa tasan kymmenen, sillä harvat laskimet osaavat käsitellä tarkempia liukulukuja (joissa siis olisi enemmän kuin kymmenen desimaalia).

Siis mitä hel*****ä?! Ei kukaan täällä foorumilla hengaava tarvitse edes puolta niistä kymmenestä desimaalista laskuihinsa. Täytyy muistaa, että reaalimaailmassa kaikki täytyy jotenkin mitata ja että tämän mittauksen tarkkuus vaihtelee suuresti käyttökohteesta riippuen. Lopputulos pyöristetään aina epätarkimman lähtöarvon tarkuuteen.

Mitä enemmän desimaaleja, sitä tarkempi. Piin kokonaisosa 3 ja ensimmäiset kymmenen desimaalia takoittavat siis 11 merkitsevän numeron tarkkuutta. Tällaista tarkkuutta esiintyy harvoin taulukkokirjoissakaan edes joidenkin triviaalien arvojen kohdalla (kuten vaikkapa, mikä on elektronin lepomassa?). Saati sitten, jos yrität vaikkapa mitata piirtämäsi ympyrän halkaisijan ja kehän pituudet ja määrittää piin likiarvon sitä kautta. Todennäköisesti pääset 2, perfektionistit ehkä 3 merkitsevän numeron tarkkuuteen.

Ei ole siis mitään mieltä käyttää enempää kuin kymmentä desimaalia tietokoneohjelmia koodatessa. Edes virheen eksponentiaalinen virheen kasvu toistuvissa laskutoimituksissa (iterointi, rekursio), esimerkiksi integraattorissa, ei ole todellakaan merkittävää verrattuna siihen virheeseen, mikä esimerkiksi pelissä aiheutuu tietokoneen nykimisestä.

Sinänsä aivan totta, eihän noita desimaaleja sinänsä tarvitse, mutta onpahan jotain, mitä yrittää muistaa. Toisaalta, kuka täällä muistaa yhdenkään kaverinsa numeroa näinä kännykän numeromuistin päivinä? Jos piistä menee parisataa desimaalia, niin siinä olisi jo aika monta muuta, ehkä hivenen tärkeämpää numeroa. Mutta kivaa tämä silti on ;D

Piin muistamisen suurimmiksi hyötypuoliksi on seuraamissani pitemmissä keskusteluissa aina päätynyt oman järjestelmällisen muistin treenaaminen/parantuminen. Minä olen myös sitä mieltä että piin muistamisesta on hyötyä muissakin muistamistehtävissä, se lähinnä kehittää kuria muistiinpanemiseen ja saattaa opettaa tekniikoita siihen. Myös tarkkaavaisuuden paranemisesta olen kuullut mutta omana havaintona epäilen blaceboksi.

Ihmisen muistin rajoissa on todettu optimaalisimmaksi harjoitella lukua seitsemän numeron sarjoissa, jos opettelee puolet lyhyempiä sarjoja niin oppimisessa menee kaksi kertaa pidempään ja kahdeksan sarjoja ei enään jostain syystä voi muistaa kerralla(1-7 numeroa tallentuu "sanana" muistiin jos opettelee pätkissä, ei kannata missään tapauksessa opetella yksitellen! Sama kun jotain runoa pänttäisi, kannattaa opetella kokonaisina sanoina puolikkaiden sijaan)

Miksi tarttisi lukea desimaaleja kirjasta tai tekstitiedostosta, kun ohjelmassa itsessäänkin on huijausominaisuus?
Eikö kukaan ole huomannut vai eikö kukaan vain mainitse?

Katsopa mitä tapahtuu kun painat hiirtä "kirjoitustilassa".